Kirjoittanut Samuli A.
Julkaistu 9.5.2021
Tunnelukot kuuluvat laajasti asioihin ihmisen psyykkeestä. Ne selittävät paljon esimerkiksi ihmisten reaktioista ja mahdollisista vuorovaikutuksen haasteista. Tunnelukkojen kautta voidaan löytää ihmisen kipukohtia nopeammin kuin muuta kautta, teorialla voidaan hahmottaa mistä mahdollisesti on kyse. Tunnelukkoteoriassa pyritään normalisoimaan.
Tarpeet, jotka ovat joko tyydyttyneet tai tyydyttymättömiä ovat lähtökohtana tunnelukkoteoriassa. Erilaisia tarpeita ovat esimerkiksi turvallisuus, yhteenkuuluvuus, itsenäisyys, rajat, arvostus ja itsensä toteuttaminen.
On vastuullinen vanhempi, joka validoi lapsen tarpeet. Lapsen tarpeet näin siis huomioidaan ja tulevat huomioiduiksi. Haitallisesti toimiva vanhempi taas ei joko näe tai halua nähdä lapsen tarpeita, esimerkiksi suhtautuu näihin vähätellen tai tuomitsevasti.
Lapsuuden kokemuksista johtuu erilaisia tunnelukkoja, kuten alistuminen, ja rankaisevuus. Eri tunnelukkoja on useita ja ne voivat toisinaan olla vaikeita havaita, koska tunnelukko voi piilottaa alleen toisen tunnelukon.
Tunnelukkoon liittyy yleensä jokin ydinuskomus. Ydinuskomus vaikuttaa siihen, millaisia tulkintoja ihminen tekee vanhempana. Ne myös saavat ihmisen toimimaan tietyllä tavalla.
Tunnelukot ohjaavat tiedostamattomasti toimimaan välttelyllä, passiivisuudella tai hyökkäämällä.
On selviytymismoodeja, joiden ääripäät ovat passiivinen antautuja ja aggressiivinen hyökkääjä. Näiden välillä on moodina jämäkkä.
Auttaja voi havainnoida myös omia tunnelukkojaan. Läsnäolossa voi huomata oman tunnelukon aktivoitumisen. Auttaja toimii vastuullisena aikuisena sekä tunnelukon sanoittajana.
Tunnelukkotyöskentelyyn kuuluvat sisäinen haavoitettu lapsi, sisäistetty vanhempi sekä vastuullinen aikuinen.
Lähde: RVMT-hanke, Miia Moisio