Julkaistu 24.10.2022<\/p>\n\n\n\n
Kirjoittaja: Sami Juntunen<\/p>\n\n\n\n
Viimeisen pisaran ylitt\u00e4misen j\u00e4lkeen 22.10.2022<\/p>\n\n\n\n
Jokaisella meill\u00e4 on rajamme jota kest\u00e4mme hyvin. On se sitten mik\u00e4 vain, sit\u00e4 ei voi ylitt\u00e4\u00e4 ilman
seurauksia. Sen ylitt\u00e4minen muuttaa meit\u00e4 itse\u00e4mme ja suhdettamme ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n maailmaan.
Joillain henkil\u00f6ill\u00e4 raja ei ylity juuri koskaan. Toisille se ylittyy ja tilannetta jatketaan kohtuuttoman
kauan. Kerron erityisesti ensimm\u00e4isest\u00e4 kerrasta kun minun viimeinen pisaran ylitettiin ja sen
j\u00e4lkeisest\u00e4 ajasta.
Kun olin peruskoulussa, minua kiusattiin jatkuvasti. Sit\u00e4 oli kest\u00e4nyt jo vuosia. Se oli normaali
tilanne ja silloin jokainen yksitt\u00e4inen kiusaaminen aiheutti tunteita ja ik\u00e4v\u00e4\u00e4 oloa. Vuosia kului ja
tilanteet jatkuivat. Tunteet kasvoivat ja tulivat vaikeammaksi kest\u00e4\u00e4. Kiusaaminen oli usein fyysist\u00e4,
mutta haukkuminen kuului my\u00f6s asiaan. En tiennyt miten suhtautua. Opettajat eiv\u00e4t puuttuneet
kiusaamiseen ja sit\u00e4 pystyttiin tekem\u00e4\u00e4n heid\u00e4n valvovien silmiens\u00e4 alla jopa tunneilla. Viimeinen
pisara ylittyi ensimm\u00e4isen kerran kun luokat olivat yhdess\u00e4 kokoontumassa. Minua haukuttiin
j\u00e4lleen opettajien valvovan silm\u00e4n alla. Sill\u00e4 kertaa en kest\u00e4nyt ja kerj\u00e4sin armoa. Muistan jopa
menneeni polvilleni ja sanoin sen valtavan tunnemyrskyn vallassa. Se tunne kun t\u00e4m\u00e4n tekee ja
toinen minulle l\u00e4hes tuntematon henkil\u00f6 toiselta k\u00e4y kiinni sek\u00e4 sanallisesti ja fyysisesti tyrmistytti
minua. Toki omalta luokalta mukaan liittyi ihmisi\u00e4 ik\u00e4\u00e4nkuin todeten: t\u00e4t\u00e4h\u00e4n me olemme
odottaneet ja ajaneet takaa. Henkil\u00f6it\u00e4 oli useita ja sanat ovat kauan sitten unohtuneet. Avoimen
ivan muistan viel\u00e4kin. Siit\u00e4 on yli 30 vuotta. Olettamus, ettei joitain rajoja ylitett\u00e4isi, poistui kerralla.
Opettajat n\u00e4kiv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n eiv\u00e4tk\u00e4 est\u00e4neet tai puuttuneet. Tuona hetken\u00e4 tuntui, ett\u00e4 tunteet olisivat
kuolleet. Sit\u00e4 olotilaa ei toivoisi kokeneensa. Pahinta oli, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli vasta alkua oikein pahalle
kiusaamiselle. Se ei ollut k\u00e4tketty\u00e4. He sanoivat sen hyvin selvin sanoin suoraan opettajien
l\u00e4sn\u00e4ollessa. Seuraavat vuodet he toimivat sen mukaan.
Ensimm\u00e4isin\u00e4 vuosina sen j\u00e4lkeen mik\u00e4\u00e4n ei tuntunut miss\u00e4\u00e4n. En kokenut tunteita riippumatta
siit\u00e4 haukuttiinko, hakattiinko vai potkittiinko minua. Kun minua haukuttiin ei en\u00e4\u00e4 tuntunut pahalta.
Tunteet kuolivat jo eik\u00e4 tilanne muuttunut silt\u00e4 osin. Kun hakattiin yritin v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 iskuja. Toki ne tulivat
perille. Fyysist\u00e4 kipua ei lopulta yleens\u00e4 tullut niin, ett\u00e4 siihen erikseen reagoisi vaikkapa
huutamalla kivusta. Sama oli potkimisessa. Kipu saattoi tuntua jossakin m\u00e4\u00e4rin, mutta ei sit\u00e4
miettinyt kuin v\u00e4liaikaisena tuntemuksina. He olivat jo muutenkin osoittaneet toistuvasti lis\u00e4\u00e4v\u00e4ns\u00e4
kiusaamista kun jotenkin reagoin. Tunteet kun olivat jo kuolleet niin en lopulta kyennyt edes
osoittamaan kokevani kipua. Kipukynnys kasvoi my\u00f6s.
Useita vuosia ilman tunteita kului. Jopa henkil\u00f6t jotka kutsuivat itse\u00e4\u00e4n yst\u00e4v\u00e4kseni kiusasivat
minua yli rajojen. Kerran 8. Luokalla ollessani olin mennyt yht\u00e4 yst\u00e4v\u00e4\u00e4ni auttamaan kaupungille.
Kun l\u00e4hdimme kotiinp\u00e4in kiitos siit\u00e4 oli haukkua minua ufoksi ja totesi ett\u00e4 olisi parempi ett\u00e4 tekisin
itsemurhan. Olin taas viimeisen pisaran partaalla. N\u00e4in jo itseni kuolleena ja mietin kuinka kest\u00e4isin
viel\u00e4 p\u00e4\u00e4lle vuoden. H\u00e4nen sanansa kuulostivat jo todella huokuttavilta, eik\u00e4 se sill\u00e4 kertaa ollut
kaukana. Tuossa tilanteessa koin tunteita, vaikka ne normaalisti olivatkin jo kuolleet minun
osaltani. T\u00e4m\u00e4 oli uusi raja viimeiselle pisaralle. Minun onnekseni t\u00e4m\u00e4n kiusaamisen n\u00e4ki nuori
tytt\u00f6joukko, joka otti meihin kontaktia. He pummivat rahaa ja kaverini antoivat. Min\u00e4 jouduin
toteamaan ettei minulla ollut rahaa mukana. En siis voinut antaa. Koin kuitenkin mukavia tunteita
tytt\u00f6j\u00e4 kohtaan ja he kehuivat minua oikein urakalla. N\u00e4m\u00e4 kaverini he haukkuivat oikein kunnolla
lyttyyn ja se tuntui minusta hyv\u00e4lt\u00e4. Pitk\u00e4st\u00e4 aikaa koin tunteita ja ne olivat positiivisia. Kaverit
voivat minut pois tilanteesta kun eiv\u00e4t n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti kest\u00e4neet. Koin itseluottamusta ehk\u00e4
ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa ikin\u00e4 tai ainakaan vuosiin. Kavereitani sapetti enemm\u00e4n kuin pystyin
ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Heid\u00e4n ilmeens\u00e4 ja sanansa jo osoittivat sen. Heid\u00e4n ratkaisunsa oli ottaa k\u00e4sist\u00e4
kiinni, toinen toisesta ja toinen toisesta. Toteamus ja toiminta: Sami menee nyt junan alle, sanoi
toinen ja molemmat heist\u00e4 ottivat kiinni k\u00e4dest\u00e4ni. Molemmat ottivat eri k\u00e4dest\u00e4. Valahdin maahan
ja toiminta ep\u00e4onnistui. Kannan edelleen tilanteesta pelkoja kun se palaa mieleen. Kuitenkin tuo
p\u00e4iv\u00e4 oli ensimm\u00e4inen jona sain itseluottamusta. P\u00e4\u00e4tin, ett\u00e4 kiusaaminen loppuisi ennen 9.
Luokan loppua. Sain ensimm\u00e4isen koetun tunteen takaisin jossain m\u00e4\u00e4rin. Kuitenkin tunteiden
opettelu kaikkine mutkineen oli viel\u00e4 alussa.
Toki viimeinen pisara on ylitetty t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeenkin joinain vuosina. Siit\u00e4 on seurauksensa. Muutun
edelleen joka kerta. Nyky\u00e4\u00e4n pystyn jo hieman valitsemaan muutoksen suuntaa. Hyv\u00e4 niin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Julkaistu 24.10.2022 Kirjoittaja: Sami Juntunen Viimeisen pisaran ylitt\u00e4misen j\u00e4lkeen 22.10.2022 Jokaisella meill\u00e4 on rajamme jota kest\u00e4mme hyvin. On se sitten mik\u00e4 vain, sit\u00e4 ei voi ylitt\u00e4\u00e4 ilmanseurauksia. Sen ylitt\u00e4minen muuttaa meit\u00e4 itse\u00e4mme ja suhdettamme ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n maailmaan.Joillain henkil\u00f6ill\u00e4 raja ei ylity juuri koskaan. Toisille se ylittyy ja tilannetta jatketaan kohtuuttomankauan. Kerron erityisesti ensimm\u00e4isest\u00e4 kerrasta kun minun …<\/p>\n