22.2.2024
Kirjoittaja: Sami Juntunen
Sosiaalisten taitojen opettelusta osa 1
Sosiaalisten taitojen oppimisesta
Kun olin 25 vuotias en vielä hallinnut sosiaalisia suhteita kuin lähipiirissä. Kävin sosiaalisten
taitojen kurssin kuntoutuskeskuksessa. Siellä opin tervehtimisen tärkeyden. Aluksi pidin sitä
naurettavana, mutta myöhemmin opin huomaamaan, etten itse yleensä tervehtinyt
järjestelmällisesti. Otin sen osaksi tapojani kurssin jälkeen. Nykyään pidän sitä tärkeänä taitona.
30-vuotiaana sosiaalisuus aiheutti vähemmän haasteita enää. Mielenterveysyhdistyksissä käytetty
aika opetti paljon ja harjaantumista tapahtui. Perus sosiaalisuus oli tullut, vaikka pidän vielä
hiljaisia hetkiä, enkä ole jatkuvasti äänessä.
Opin vertaisohjaajana, kuinka viedä keskustelu eteenpäin. En kuitenkaan kiirehdi siinä asiassa,
ellei ole tarvetta saada asioita päätökseen ajallaan. Oma aika ja tila kuuluu jokaiselle ryhmäläiselle,
se kuuluu myös vetäjälle.
Ryhmien ulkopuolella tervehdin ihmisiä. Jos he hidastavat ja pysähtyvät, vaihdan muutaman
sanan heidän kanssaan. Jos he kaipaavat kuuntelijaa jään pidemmäksi ajaksi, kuuntelen ja
kommentoin sopivasti. Usein aika lyhyesti tosin.
Ajoittain otan Einari sammakon taskusta tai laukusta osaksi keskusteluja. Einari on myös hyvä
keskeyttämisen väline. Se kiinnittää huomiota. Kun Einari on esitelty ja kerrottu sen tausta se on
puheissa mukana kuin omana persoonansa.
Helpointa minulle on puhua toisten kanssa heidän lähtökohdiltaan lähtöisin. Jos omista asioistani
puhun se menee helposti elokuvan teko juttuihin tai listaksi mitä olen milloinkin tekemässä. Sitä
pidetään sosiaalisena myös.
Haasteista huomioita
Suurin haaste sosiaalisten taitojen oppimisessa on ollut koulu kiusaus taustasta johtuva
perustaitojen heikkous. Kun ei ole tottunut ottamaan kontaktia säännöllisesti ja järjestelmällisesti
taidot voivat olla vajaita. Perustaidot edellyttävät tietoa, kuinka aloittaa ja lopettaa keskustelu.
Tieto siitä missä vaiheessa keskustelua ollaan on hyvä olla molempien osapuolten tiedossa. Pitkät
hiljaisuudet ovat todella pahoja, jos ei tiedä missä vaiheessa keskustelua ollaan. Aina ei tule
kysyttyä ”oliko vielä muuta?” Se lause selkiyttää ollaanko vielä lopussa vai ei.
Sosiaalisten taitojen opettelusta osa 2
Vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä
Hengailun luontevuus oli haastavaa oppia käytännössä. Seuraavat aiheet kertovat haasteista joita
itse olen oppinut.
Kuinka olla luontevasti läsnä puhumatta jos ei ole asiaa?
Peruskoulussa jouduin tottumaan ihmisten läsnäoloon. Kun yritin tervehtiä tai puhua, minua
moitittiin. Kun aika kului, totuin olemaan itsekseni, ellei joku tullut juttelemaan ja kertoi miksi tuli
keskustelemaan kanssani. Toisinaan henkilö tuli vain tervehtimään. Tuolloin en osannut jatkaa
keskustelua, ellei itselläni ollut jotain kysyttävää. En osannut vastata kovinkaan säännöllisesti,
mutta pidin heidän läsnäolostaan. Nykyään olen ymmärtänyt, että tervehdykseen vastaamalla olen
jo sosiaalisesti vaikuttamassa keskustelun kulkuun. Se on terve tapa aloittaa keskustelu.
Tervehdykseen vastaamalla opin, mitä asiaa henkilöllä on minulle sillä kertaa.
Kuinka välttää turhia puheryöppyjä?
On ihmisiä jotka eivät pidä turhista löpinöistä. He osaavat kyllä kertoa, jos eivät halua small talkia
ilman selkeää aihetta. Muiden kohdalla kannattaa aloittaa tervehtimisellä. Voi kysyä mitä kuuluu tai
kertoa omia kuulumisia. Kun kontakti on luotu ja asiaa itsellä ei ole, tervehtimällä ja loppusanoissa
voi lähteä jatkamaan matkaa. Usein on hyvä tutummiksi tulleille sanoa nähdään. Toinen hyvä
lopetus on ystävällinen kommentti. Esimerkiksi: ”oli kiva rupatella”.
Miten aloittaa keskustelu tutun kanssa?
Tutun kanssa on hyvä tervehtiä ja sanoa terve. Usein on hyvä kysyä mitä kuuluu. Tämän jälkeen
on hyvä kuunnella mitä tuttu kertoo. Kun vastaa samoilla sanoilla joita toinen käyttää voi jatkaa
keskustelua aiheen sisällä. Kun menee eri sanoin keskustelua eteenpäin aihe muuttuu. Tässä tulee
tiedostaa halusiko keskustella samasta aiheesta vai muuttaa aihetta. Molemmat tavat ovat
hyväksyttyjä. En pidä huonona vaihtoehtona aiheeseen palaamisella käyttämällä toisen sanoihin
myöhemmin. Se lämmittää mieltä ja sydäntä ja keskustelu voi jatkua samalla aiheella. Sanat:
”onko vielä muuta aiheesta?” Tuo tiedon, jolla luontevasti lopettaa kyseinen aihe, jos on
keskusteltu aihe läpi käyty. Tämän jälkeen keskustelu on usein hyvin luontevaa.
Kuinka aloittaa keskustelu tuntemattoman kanssa?
Kun ei ole tavannut toista aiemmin tervehtiminen kuuluu asiaan. Käden nosto ja terve sana kuuluu
hyviin tapoihin. Jos tervehtiminen jää pois toinen ei välttämättä ymmärrä että on puhumisen
kohteena. Moi voi myös sanoa terve sanan sijasta. Hyvä kysymys jolla aloittaa tuon jälkeen on
mitä kuuluu. Silloin henkilö voi itse päättää aiheen josta kertoa. Jos olet asiakaspalvelija on hyvä
kysyä miten voin auttaa. Nämä ovat perusasioita havaita keskustelussa.
Miten suhtautua puolituttuihin?
Puolitutut ovat henkilöitä jotka tunnet jotain kautta mutta eivät ole ystävä tasolla. Ne voivat olla
moikkailu tason kavereita. Oma aika menee ennen kuin voi miettiä ovatko he ystävätasolla vai ei.
Heidän kanssaan juttelu on hyvästä. Jos puolituttu pyytää jotain tulee miettiä millaisiin pyyntöihin
suostuu. Rahan lainaaminen on yleensä huono asia. Ajankäyttö pyynnön toteuttamiseen taas voi
lähentää suhdetta toiseen. Ystävyys tulee ajan kanssa kun käyttää aikaa ystävystymiseen.
Milloin henkilö on ystäväsi?
Kun aikaa on kulunut ja huomaat muistavasi henkilön keskusteluja joita aiemmin olet käynyt,
henkilö voi olla ystäväsi. Jos hän muistaa niitä myös, ystävyydelle on hyvät edellytykset.
Elämänarvot ja tavat vaikuttavat ystävyyden luonteeseen myös. Parhaimmillaan ystävyys on
molemminpuolista vuorovaikutusta.
Milloin luottaa ihmiseen?
Luottamus on monimutkainen asia. Perusluottamusta on hyvä olla, mutta tärkeissä asioissa se on
hyvä ansaita teoilla. Kun henkilö on toistuvasti pitänyt sanansa luottamus voi kasvaa. Petoksen
jälkeen luottamuksen voi menettää. Kun henkilö on pitänyt sanansa pitkän aikaa luottamus on
ansaittu.
Luottamuksen rajat?
Luottamus on kasvava asia kun teot ja sanat pidetään. Rajana pidän asioita jotka ovat hyvin
yksityisiä. Yksityisimmät asiat ovat sellaisia joita ei ole hyvä kertoa, ellei halua lisätä luottamusta
haavoittuvuuden uhalla. Mikä on asia josta ei halua menettää luottamusta vaihtelee. Sen päättää
kukin itse. Ne ovat asoita joista voit sanoa: ”tämä on minun rajani tässä asiassa”.
Luottamuksen menettäminen?
Luottamus menee helposti jos toinen ei pidä sanaansa. Se ei välttämättä mene kerrasta, mutta se
heikkenee. Kun luottamus on mennyt se ei helposti palaudu. Mitä tärkeämpi on asia, sitä enemmän
luottamus särkyy. Se ei välttämättä ikinä palaudu. Varsinkaan silloin kun teko on tahallinen.
Millaista apua on hyvä antaa kysyttäessä?
Neuvoja on hyvä antaa. Missä mikäkin paikka on. Mikä on tärkeää ihmiselle milloinkin voi pohtia.
Käytännössä apu joka on toiselle tärkeää. Voimme kukin olla avun tarpeessa joskus. Siksi voi
ajatella vanhan sananlaskun mukaan: ”niin metsä vastaa kun sinne huudetaan”. Sellaista apua
jota itse antaisit kannattaa toteuttaa.
Mitä oletuksia kanssakäymisessä on?
Joitain perusoletuksia on jolloin käymme keskustelemaan. Turvallisuus. Oma tila. Oma aika.
Päättäminen keskustelun aloittamisesta ja lopettamisesta. Muitakin perusoletuksia on, mutta
nämä ovat yleisiä.
Kuinka osoittaa kiinnostusta toisen asioihin?
Keskustelun taso riippuu paljon tilanteista ja tuttuuden asteesta. Tuntemattomampaan kanssa
usein yksityisimmät asiat tulee harvemmin puheeksi. Jos ne tulevat puheeksi on hän jo tietoinen
siitä, että asian jakaminen on itselle ok. Kysymällä asiasta voi saada tarkempaa tietoa ja oppia
toisesta uutta. Yleensä henkilöt pitävät kysymisestä vaikkeivät aina vastaakaan kysymykseen
tarkemmin.
Henkilökohtaiset heikkoudet?
Henkilökohtaisten heikkouksien paljastaminen ei ole automaattista. Se tulee tiedostaa kun
kyseessä on tuntematon tai puolituttu. Emme tunne välttämättä heikkoutta ja tällöin on hyvä kysyä
tarkemmin asiasta ystävällisellä asenteella. Kun henkilökohtainen heikkous on paljastettu, se on
hyvä ottaa huomioon ainakin ajoittain. Heikkouden huomioiminen lähentää usein
ystävyyssuhdetta.
Miten vaihtaa puheenaihetta ottaen toisen huomioon?
Puheenaiheen vaihtaminen on usein helpompaa keskeyttämällä jollakin pienellä eleellä ja
jatkamalla toisella aiheella joka ei liity edelliseen keskusteluun. Sanallisesti voi sanoa sanan
anteeksi ja jatkaa uuden asian esittämistä joillakin lauseilla. Vaikka keskustelu olisi tuolloin
loppunut, aihe päättyy useimmiten. Tämä tosin saattaa lopettaa korkokeskustelu myös.
Miten vastata kiitoksiin ja kehuihin?
Perinteisesti kiitos on hyvä sanoa. Jos toinen kiittää ole hyvä on toimiva yleinen vastaus. Muitakin
tapoja on. Yleistä on toisen tahon huomioon ottaminen tavalla jota hän voi arvostaa.
Sosiaalisuudesta
Sosiaalisuus herättää paljon kysymyksiä, eikä vastaukset ole itsestään selviä. Osa löytyy
kokeilemalla, mutta yleistyksiä on vaikea tehdä. Tervehtiminen on yleensä turvallinen vaihtoehto.
Mitä kuuluu kysymys myös. Muut säännöt ovat ryhmä kohtaisia.
Ystävistä päättää kukin itse, milloin toinen sitä on. Voi olla myös tilanne, jossa toinen pitää
ystävänä ja toinen ei. Sosiaalisuus on hyvin mutkikasta joskus.
Vaikeata on luottaa itseen. Moni kärsii siitä. Muihin luottaminen on tärkeää, mutta luottamus tulisi
lähteä itsestä. Näin ollaan itsenäisiä ja riippumattomia.
Vertaisohjaajana toimiessani, olen oppinut sosiaalisia taitoja. Aina en ole luottanut itseeni. Olen
oppinut luottamaan itseeni suuren palaute määrän jälkeen. Ne olivat järjestäen positiivisia. Siksi
kysyn edelleen palautetta ryhmän jäseniltä. Pääsääntöisesti palaute on positiivista.
Jos jotain yllättävää tapahtuu, saatan saada siitä negatiivista palautetta. Se yllättävä on esimerkiksi karkkien
puuttuminen ryhmässä, johon niihin on totuttu.
Haasteena minulla on edelleen nuhtelu. Olen huono ottamaan sitä vastaan ja huono myös
antamaan sitä. Tuntuu että ”jäätyisin” nuhtelussa. On myös vaikea antaa lisää nuhtelua
ensimmäisen lauseen jälkeen. Silloin yleensä rauhoitun. Toisaalta se nuhtelu mikä minulta tulee on
yleensä rakentavaa.
Vaikeista asioista puhumalla olen oppinut rauhallisen ilmaisun tärkeyden. Se on minulle luontaista.
Kun saan puheenvuoron yleensä rauhoitun, vaikka olo olisi kiihtynyt. Jos minut jätetään
puheenvuorotta tai puhutaan päälle oloni on kuin paniikissa. Se vaan ei yleensä näy ulospäin.
Olen harjaantunut haasteiden osalta voittajaksi. Olen tehnyt paljon tunnetyötä niiden
voittamiseksi. Tulos näkyy. Koen harvat sosiaaliset tilanteet ahdistavina tai pystyn katsomaan niitä
objektiivisesti hermostumatta. Jos itseeni kohdistuu kritiikkiä, se voi olla edelleen vaikea kestää,
ellei se ole rakentavaa. Rakentavassa kritiikissä näen ne asiat mihin tulee kiinnittää huomiota.
Haukkuminen taas saa minun suojaukset toimimaan ja käperryn kuoreen pitkäksi aikaa.
Haasteet eivät ole sosiaalisuudesta mahdottomia päästä yli jos niihin käyttää tarpeeksi aikaa.
Minun tapauksessani se tarkoitti vuosia. Parasta on kun näkee oman edistymisen ja pystyy
sanallistamaan sen osa alueiksi.
Tiivistettyjä ajatuksia
Heikot sosiaaliset taidot, kuinka oppia yleistyksiä sosiaalisuuteen, luottamus itseen, nuhtelun
vaikeudesta, tunnetyöstä
Kun on heikot sosiaaliset taidot niin se käytännössä tarkoittaa raamien puuttumista. Ei tervehditä.
Ei aloiteta tutusti ja turvallisesti keskustelua tutustumalla. Usein aloitetaan suoraan asiaan
menemällä. Ei esittäydytä tai kysytä nimeä. Ei kiinnitetä huomiota eleisiin tai äänenpainoihin.
Vaikeus on oppia mitkä asiat ovat kulloinkin tärkeitä sosiaalisuudessa. Yleistyksiä on vaikea tehdä.
Siksi tärkeänä kannattaa miettiä omia vahvuuksia. Minulla ne ovat rehellisyys ja rauhallisuus.
Niihin pohjustan oman sosiaalisuuteni. Niitä pidetään usein arvossa ja olen siitä iloinen. On
tervehtimisen vaihe. On asia vaihe. On keskustelu asiasta vaihe. On mielipiteen jako vaihe. On
oppimisen vaihe ja lopetus vaihe. Nämä vaiheet usein tulevat keskustelun aikana esiin. Alussa
niitä voi joutua miettimään erikseen, mutta kokemuksen myötä niihin tottuu. Luottamus itseen voi
olla vaikeaa. Jos me sätimme itseämme sisäisesti, voi olla vaikea ymmärtää myötätuntoa muilta.
Kun luottamuksen itseen oppii sallii itselle heikkouksiakin. Hyväksyy keskeneräisyytensä. Nuhtelua
pidän vaikeana lajina. Mietin asiaa omasta näkökulmastani ja nuhtelua on tullut paljon ja monesti
mielestäni turhasta. Nuhtelua tehdessä on hyvä tiedostaa: kuinka itse reagoisin tuohon? Tunnetyö
on aikaa vievää. Sitä ei kannata kiirehtiä, jotta kehittyisi tunteiden esittämisessä ja kokemisessa.
Kannattaa antaa itselle tilaa ja aikaa tunnetyön tekemiselle. Se tekee meistä ihmisen.