Kirjoittanut Sami Juntunen
Julkaistu 31.1.2021
Kokemusasiantuntija opas ääniäkuulevan näkökulmasta
Omasta Suhtautumistavasta ajatuksia
Ennen kuin minulla oli äänikokemuksia, suhtautumiseni ihmisiin ja sosiaalisuuteen oli pintapuolista. Tavoitteet olivat perinteisiä. Ajattelin, että pitäisi hankkia ammatti ja tyttöystävä, lapsia ja asunto.
Olin koulukiusattu, joka yritti pitää omanarvontunnon korkealla. Joskus onnistuin siinä hetkellisesti. Yleensä pienikin sosiaalinen vastoinkäyminen sai minut aivan maihin. Maissa olo kesti vähintään päiviä, jopa kuukausia. Minulla oli heikko resilienssi, vastoinkäymisistä palautumiskyky.
Resilienssi on vähäinen jos ei ole oppinut vastoinkäymisistä. Kokemukset ja niiden käsittely lisää resilienssiä. Se on tärkeää myös koska kokemusasiantuntijoina olemme keskeneräisiä. Kun resilienssi kasvaa voimme kertoa uutta tietoa itsestämme ja näemme uuden tavan suhtautua itseemme. Voimme katsoa kokemuksiamme tarrautumatta niihin niin läheisesti. Haavat umpeutuvat. Surua on, mutta se kunniavieras on opettaja.
Omanarvontunto voi olla pettävä. Jos se perustuu oletukselle se voi heilahdella paljon molempiin suuntiin. Hyvä tapa pitää se realistisena on kysyä säännöllisesti palautetta kanssaihmisiltä. Tällöin voi toki saada negatiivista palautetta myös, mutta oikein suhtautumalla se on kasvattavaa. Kun suhtautuu negatiiviseen palautteeseen niin, että sen takana löytyy täyttämättä jääneet tunteet ja tarpeet aidoimmillaan, niin silloin voi kehittyä pienin valikoidun palasin.
Pintapuolinen ajattelu ja tavoitteisiin tähtääminen on ihmiselle luontaista. Käytämme eri strategioita niihin pääsemiseen. Tavallista on myös keskittyä tulevaan. Kun jokin saa tuon käyttäytymismallin muutettua olemme herkästi poissaolevia. Tästä alkaa prosessi käsitellä asioita nykyhetkessä ottaen mukaan menneet ja tulevaisuuden haaveet. Tästä tulee herkästi vertaistuen kulmakivi eri ryhmissä. Menneessä tulee velloa aikansa ja käsitellä niitä tunteita, joissa koemme keskeneräisyyttä. Lopulta ajan kanssa opimme palaamaan nykyhetkeen, kuinka tunnemme nyt.
Alkutilanne mielenterveyden kanssa painiessa oman esimerkin hahmottamana
Pitkän vuosikymmenen kestäneen kiusaamisen vuoksi äänien kuuleminen alkoi kohdallani. Muutama vuosi tapahtumista oli välissä. Äänien kuuleminen tuli hiljalleen vähän kerrallaan läsnäolevaksi. Ystävällisellä kehoituksella ne alkoivat. Oli jopa lohdullista, sillä en osannut ilmaista itseäni lähes ollenkaan sosiaalisessa tilanteessa.
Alussa kun äänet alkoivat, tuntui kuin kiusaaminen alkaisi uudestaan. Oli kestettävä ääniä niin kotona kuin kodin ulkopuolella. Niiltä ei ollut taukoa edes omassa huoneessa yksin ollessani. Syyllisyyttä tuli jatkuvasti eri sanojen muodossa mieleen. Taukoa ei ollut lähes ollenkaan. Jos muutama minuutti päivässä oli rauhaa, sain olla kiitollinen. Tätä jatkui useita vuosia putkeen.
Muutama vuosi kuulostaa lyhyesti kerrottuna pahalta. Koettuna se on tunteiden vuoristorata jota käydään läpi uudelleen ja uudelleen. Välillä reittiin tulee muutoksia ja eroa on kuinka intensiivisesti kokee tunteet kulloinkin. Osa palasista voi tiedostamalla tulla käsitellyksi eteenpäin. Terapia tukena voi auttaa nimeämään tunteet. Piirtäminen tai muu sanaton ilmaisu voi myös työstää kokemusta mukavammaksi. Ilman terapiaa tunne tulee koettua kyllä, mutta sen ilmaisu on vaikeaa jopa itselle. Sanalliseen ilmaisuun voi mennä jopa vuosia. Siihen ei ole selvää kaavaa. Se pitää kasvaa oppimaan.
Alussa tunteille tulee antaa aikaa. Hyödyllistä on tunnistaa ja nimetä koetut tunteet. Niitä voi myös ilmaista sanattomasti. Niitä voi havainnoida ja kokea missä ne tuntuvat ja miten. Nimeäminen helpottaa havainnointia myöhemmin. Se on suunnannäyttäjä.
Intensiivisyys tunteissa voi olla kevyestä äärimmäiseen. Tunnemaastossa tulee luotsia niin tasaisella kuin nopeilla tunteen vaihteluilla. Tärkeintä on havaintojen tekeminen. Tunteet ovat viestintuojia omasta olostamme. Arvomme ja maailmankatsomuksemme vaikuttaa niihin. Kun tiedämme mikä meille on tärkeää voimme hallita tunnekokemuksiamme harjoittelun kautta. Tämä on arkista jokapäiväistä toimintaa.
Ensimmäiset vuodet äänten kanssa
Kamppailin normaalin käyttäytymisen ja äänten ehdottaman käyttäytymisen välillä. Yleensä pystyin toimimaan normaalisti, mutta äänet toivat vahvoja tunteita pintaan jos ne yritti jättää huomiotta. Usein tuli tarve toteuttaa äänten ehdotus ainakin osittain. Silloin tuli valtava helpotuksen tunne kroppaan.
Ääninä tuli myös itsetuhoisia ehdotuksia. Pahin oli ehdotus hypätä junan alle. Jouduin tarkkailemaan itseäni ja liikehdintääni herkeämättä jos liikuin junalla. Kun juna tuli, ehdotukset alkoivat ja pakonomainen liikehdintä alkoi. Jonkun ajan kuluttua en kulkenut junalla. Sitä jatkui vuosia. Lopulta suostuin kulkemaan juna-asemalle saatettuna. Tällöin pystyin kiinnittämään huomion toiseen ihmiseen junan tullessa ja sitä odottaessa.
Opin äänistä rajat joita kunnioittaa. Kun tietää vahvuutensa ja heikkoutensa voi hallita elämäänsä paremmin. Ei kannata kiirehtiä muutosta. Mieli vastustaa pakkoa. Sen sijasta hyödyllistä on tehdä pieniä valintoja vähän kerrallaan. Tavoitteet voivat olla palasina. Tämän opin kantapään kautta.
Äänet sisällöltään
Äänten sisältö oli usein mölinää ja sekavia sanoja, ellei suoria ehdotuksia. Ne eivät pitäneet paikkaansa kovin usein ja se ärsytti minua. Ne veivät voimia. Olen tottunut omien ajatusten selkeyteen ja muutos oli musertava. Ajatuksia oli paljon. Olen tottunut kohtalaisen rauhalliseen ajatusmaailmaan. Päivän aikana aiemmin oli harvoja tietoisia ajatuksia tai sisäistä puhetta. Muutos meni päinvastaiseksi.
Opin siitä keskittymään useaan asiaan yhtäaikaa. Arjessa äänienkuuleminen vei havainnoinnista suuren osan. Mahdotonta ei ole keskittyä kahteen muuhun asiaan yhtä aikaa. Havainnoinnin intentisiteettiin vaikuttaa äänien sisältö. Jos sisältö ei ollut henkilökohtaista viestien ohitus oli helppoa. Henkilökohtaisuuksiin menevät äänet herättävät tunteita. Alussa tunteet ovat vahvoja. Ajanmyötä tunteet tulevat tutummiksi ja äänet herättävät kevyempiä tunteita.
Elämäni äänten kanssa
Päivittäistä äänten kuulemista oli vuosia. Olin työelämässä äänistä huolimatta. Kun äänet olivat jatkuvasti läsnä jouduin keskittymään ääniin ja normaaliin havaintoihin erikseen. Äänet saattoivat tulla kesken keskustelujen vahvemmin esiin. Keskittyminen jakautui äänten ja muun todellisuuden välille. Toisinaan en onnistunut kuulemaan sekä ääniä että puhetta samaan aikaan niin, että olisin tiedostanut mitä sanottiin. Toki pystyin sanomaan vastauksia siihen mitä sanottiin, mutta usein jouduin improvisoimaan. Aina ei totea, ettei keskittynyt kunnolla.
Kun tilannetta oli jatkunut 6 vuotta jäin työttömäksi. Itsetuhoisia syyllistäviä ajatuksia tuli mieleeni paljon. Muutos vaiheen vuoksi tunteet tuli pintaan. Niiltä ei saanut rauhaa päivin tai öin. Tuli vaara itsemurhaan. Kerroin siitä omalle hoitajalleni. Minun piti arvioida mahdollisuuden todennäköisyys. Kuukauden jälkeen se oli 1,5%. Parin kuukauden jälkeen 3,5%. Puolen vuoden jälkeen se kasvoi 5%. Silloin pääsin hoitoon. Puoli vuotta tauotonta kidutusta piti kestää ennen pääsyä hoitoon.
Hoidossa sain olla viikon. Se riitti. Sain uuden lääkkeen, joka vähensi ääniä. Itsetuhoiset äänet rauhoittuvat. Lääkäri ehdotti eläkettä. Suostuin.
Minua auttoivat erilaiset hallintamenetelmät ja säännöllinen harjoittelu niitä opetellen. Äänet alkoivat tulla käsinkosketeltavaksi. Niitä pystyi vihdoin käsittelemään. Tunteiden tunnistaminen alkoi. Lopulta tunteet tasoittuivat. Tyyneys palasi. Äänet harvenivat näiden seurauksena.
Hallintakeinoista löytyi omat suosikit. Ne ovat: äänten kuunteleminen ystävällisesti, positiivisille äänille vastaaminen ja äänten torjuminen määrätyksi ajaksi.
Keskittymistä kehitti asioiden ryhmittely äänimaailmassa. Ryhmittely toimi myös sosiaalisissa tilanteissa. Pieni tiedostus ja läsnäolo kaikelle mitä kokee. Yhden tai kahden sanan tiivistykset mielessä teki mielen tyhjemmäksi ja toi tilaa mietinnälle. Se auttoi myös asioihin pureutumisessa. Palaset tulivat järjestelmällisen tarkastelun kohteeksi. Elämä tasoittui näiden toimenpiteiden myötä rauhalliseksi.
Aika äänten harvennuttua ja muututtua
Kun äänet harvenivat olo helpottui. Tieto eläkkeestä rentoutti elämän asenteeni positiiviseksi. Kun ei ollut pakollista oravanpyörässä oloa pystyin olemaan vapautuneempi. Stressi alkoi kadota. Ääniä oli, mutta ne muuttuivat enimmäkseen musiikiksi.
Pääsin aamusydämellä ohjelmaan kertomaan äänistä ja näin naapureille selvisi minun kuulevan ääniä. He ottivat sen vastaan ja kehuivat minua rohkeudesta puhua. Heille oli isompi asia se, että pääsin telkkariin. Positiivista oli se, että negatiivista palautetta julkisuudessa olosta en ole saanut 9 vuoden aikana.
Aloin toimimaan eri vapaaehtoistehtävissä joita yhdistyksistä sai. Toimin hallituksen jäsenenä. Toimin ryhmän vetäjänä. Kouluttauduin lisää sosiaalisiin juttuihin. Kokemusasiantuntija tehtävät olivat hyviä ja jännittäviä. Ne arastivat pitkään, mutta positiivinen palaute niistä on tehnyt minusta rohkean. Uskallan kertoa menneisyydestä. Välitän menneestä ja olen valmis oppimaan siitä. En pelkästään vello huonon lapsuuden äärellä. Keskityn nykyhetkeen ja tulevaan.
Minusta tuli omaa tarinaa kertova julkisuuden henkilö. Kerroin niin radiossa, tvssä kuin lehdissä tarinaani. Opin sisäisen rauhan palauttamisen ja löytämisen tarvittaessa. Olen tasainen. Äänet ovat loppuneet lähes kokonaan. Keskeistä on sydämestä tekeminen nykyään.
Arki menee pelien ja keskusteluiden ympärillä. Omat projektit tulivat yksi kerrallaan elämääni. Äänetön ääni bändiin tein sanoituksia. Lauloin karaokessa ja bändiharjoituksissa, eri ryhmissä käynneistä tuli arkea. Hallitustehtävissä olin aktiivisempi. Opin hahmottamaan yhteyksiä joita eri toimijoiden välillä on. Verkostoitumisesta tuli arkea. Taloudelliset ja eettiset realiteetit tulivat konkreettisiksi. Aloin toimimaan arvojen pohjalta.
Vinkkejä uudelle kokemusasiantuntijalle
Kokemusasiantuntijuudessa on keskeistä oma tarina ja omat kokemukset. Keskeistä on myös rajaaminen ja itsen suojeleminen. Tasapaino kerrotun ja kertomattoman välillä on suuri. Etenkin jos kertoo tv:ssä tai radiossa. Jo kerrottua ei saa takaisin. Se voi myös avata pitkäaikaisen prosessin työstettäväksi edelleen. Siksi on hyvä miettiä mitä milloinkin rajaa pois. Jo rajattua tietoa voi ottaa myöhemmin käyttöön kun on valmis. Tärkeää on olla sinut jo kerrotun kanssa.
Oma tarina on ehdottomasti oma. Nimet jotka osallistuvat tarinaan ovat yleensä turhia. Jos nimiä käyttää kannattaa tarkistaa muilta onko se ok heistä. Muutoin voi tulla närää tuttujen kanssa myöhemmin. Asioita on vaikea korjata jälkikäteen. Vihamiehiäkään on turha mainostaa omassa tarinassa. Keskiössä on kokemus ja niistä opitut prosessit: Mikä auttoi itseä tuolloin tai jälkeenpäin.
Itseä saa ja tulee suojella. Ei tarvitse viitata keskeneräisiin omiin prosesseihin. Tulee tiedostaa heikkoudet ja arat asiat. Jos kesken tarinaa miettii tuleeko tämä kertoa ja asia on arka itselle, se usein kannattaa jättää kertomatta. Kun asia on käsitelty se ei tunnu niin herkältä. Silti kyyneleet voivat tulla silmiin. Itkeminen kesken esityksen ei ole häpeä, mutta asiat voivat unohtua asian ympäriltä. Yleisöltä voi kysyä mihin jäi kun tunnetila tasaantuu.
Jos prosessi alkaa mielessä vahvana kesken esityksen muutaman sekunnin tauko on hyvä. Tällöin asia on helpommin käsiteltävissä myöhemmin kun tunnemöykyt eivät kasaannu isoiksi. Myöhemmin prosessille ja palautumiselle on hyvä jättää aikaa. Jos useampi tunnemöykky
kuitenkin tulee, pidempi tauko on suotavaa. Esityksen keskenjättö kuulostaa pahalta, mutta jos haavoja aukeaa se voi olla välttämätöntä. Myöhemmin voi kertoa tilanteesta uusin silmin.
Tarinan rajaamisesta eri aikoina
Ajan saatossa voi kertoa koko tarinan. Mutta kaikella ei tule aloittaa. Alussa on tärkeää olla mukavuusalueella tai lähellä sitä. Tämä siksi, etteivät tunteet tule liian valtoimenaan yli. Ensimmäisellä kerralla kun kertoo tarinaa, tulee erityisen paljon tunteita pintaan. Ne tulee käsitellä rauhassa. Niiden käsittelyyn on hyvä varata reilusti aikaa. Itse käyttäisin siihen jopa päiviä. Tämä on varotoimenpide, ei ehdoton sääntö. Jos sen ajan käyttää tunteet tasaantuvat ja olet kiinni jo kerrotussa. Voit mutustella sitä rauhassa ajan kanssa.
Kun olet avannut lisää palasia havaitset eri näkökohtia siihen, jos omin sanoin kerrot tarinasi. Runko voi olla valmiina, mutta tilaa vapaalle esitykselle on hyvä olla. Jo joskus kerrottu voi palata mieleen ja sen tiedostaa kun kertoo uudelleen tarinaa. Siksi tulee miettiä milloin on valmis kertomaan itselle herkän asian ensikertaa. Ei ole vaarallista kertoa sellaisia asioita joihin on valmis, mutta esimerkiksi yleisön kysymykset voivat yllättää. Niihin voi varautua pohtimalla asioita, joista ei ole valmis puhumaan. Varautuminen ei sanomiseen ja tarvittaessa ystävälliseen perustelemiseen on hyvä tehdä ennalta. Itsen suojeleminen on ensisijaista. Tällöin jaksaminen kasvaa hiljalleen. Kertominen voimaannuttaa pitkällä aikavälillä, mutta tunnemöykyt voi tulla jos liikaa uusia herkkiä asioita tulee kerralla.
TV ja radioohjelmista huomattavaa opittavaa
TV ja radio ohjelmat voidaan nauhoittaa. Niitä voidaan käyttää oppimismateriaalina. On hyvä ajatella, että näihin voidaan palata vuosienkin päästä. Jo kerrottuihin julkisiin esityksiin voidaan myös viitata, jos itse on lopputulokseen tyytyväinen. Se antaa katsojille ja kuuntelijoille lisäarvoa tarinaan.
Prosessoinnista
Pitkäaikainen prosessi jos tulee, kannattaa rauhoittaa aikaa prosessin työstämiseen. Siitä voi tulla mukaan jotain opittua. Sen voi jakaa tai pitää itsellään. Se on taitolaji kuinka jatkaa tulevaisuudessa omaa kertomusta. Sen voi rajata pois kertomiseen myöhemmin käytettäväksi, mutta toistaiseksi käsittelyn ajaksi pois kerrotusta tarinasta. Kun asia on prosessoitu, Sitten voi kokeilla ja jakaa kerran. Jos tuntuu mukavalta niin sen voi toistaa.
Tarina muuttuu käsittelyn myötä. On tärkeää työstää kerrotun jälkeen tunteita jotka herää. Se on tärkeää sillä ilman käsittelyä ne ovat joko möykkyjä ja painona sydämessä, tai jatkuvasti mielessä vainoamassa. Kokemusasiantuntijana ammattitaitoa on omien tunteiden työstäminen sopivassa määrässä. Se on keskeistä niin kuulijalle kuin itselle.
Ryhmät ja oppiminen osana vertaisryhmän näkökulmasta
Ryhmissä on usein tavoitteena oppia jotain tai käsitellä asioita eteenpäin. Tämä on oppimisprosessia. myös omien tunteiden käsittely eteenpäin on oppimista. Se on tärkeää sellaista, vaikka muu voi jäädä silloin taka-alalle.
Vertaisryhmissä oppiminen tapahtuu osittain kuuntelemalla muita. Muiden kokemuksia peilataan herkästi omiin kokemuksiin. Kun toinen on saanut puheenvuoronsa loppuun tapahtuu joko pohtimista tai vuoropuhelua. Vuoropuhelu täsmentää pohdintaa. Pohtimalla toisen kokemusta samalla kun peilaa siihen omaansa tapahtuu asioiden sisäistämistä. Se on kokemusten kautta oppimista. Joskus toisen tarina opettaa oman koetun kokemuksen kautta.
Ryhmissä opiskelemalla valittuja asioita oppii myös. Jos materiaali on sellaista, jota ei ole tarkoitettu ulkoa opeteltavaksi vaan suunnanantajiksi keskusteluille, ryhmällä on paljon annettavaa toisillensa. Lähtökohtaisesti jokainen on erilainen yksilönä, vaikka olisi samasta perheestä. Saati sitten jos on vaikka eri paikkakunnalta. Kokemuspohja voi poiketa hyvinkin paljon sillä jo paikkakuntakohtaisesti kulttuurierot ovat valtavat.
Materiaali ja oppiminen
Opeteltavaan materiaaliin peilataan oma näkökulma ennen kun sitä aletaan kunnolla käsitellä. Voi olla myös asennetta joka helpottaa tai vaikeuttaa oppimista. Myös ryhmäkemiat opettavat jotain tilanteesta. Se vaikuttaa myös siihen mitä muistetaan, mitä havaitaan ja tunnetaan. Muistivihjeet ovat tärkeitä. Oma ajatusprosessi on hyvä tiedostaa myös ryhmissä ja käyttää omia erityispiirteitä hyödyksi.
Jos on lokeroiva muisti voit muistaa kunkin asiakokonaisuuden tai vaikkapa kunkin puhujan erikseen. Kasaava muisti muistaa paljon dataa joka pitää sisäistää ajan kanssa ja oma aika ja lepo on tärkeää. Tunteiden kautta käsittelevän on hyvä tiedostaa ne tunteet joita koki oppiessa ja arvostaa niitä.
Voit pyytää tukea oppimiseen ryhmältä myös. Ryhmä todennäköisesti suostuu kohtuullisiin pyyntöihin kun ne ovat perusteltuja. Ryhmää on hyvä pitää joukkona yksilöitä joiden tarpeet oppimiseen ja olemiseen tyydyttyy kun jokainen voi hyvin.
Teemoittain ryhmien pitämisestä
Ryhmissä voi olla erilaisia teemoja eri kerroilla. Ääni ryhmissä voidaan keskustella eri elämän osa alueista suhteessa ääniin. Esimerkiksi alkoholi, parisuhde, sekä ystävyyssuhteet voivat vaikuttaa ääniin. Äänien laatu voi muuttua sopivia teemoja pohtiessa ja niihin saa tarttumapintaa. Kun teemoittain käsitellään näitä elämän osa-alueita niin se voi olla rankkaa ja käydä tunteisiin. Tämä siksi koska teemat voivat olla hyvin henkilökohtaisia ja pitkään elämään vaikuttaneita. Kun tunteita läpikäydään niin se vie aikaa ja voimia. Taitolaji on käsitellä niitä sopivassa määrin kerralla.
Vetäjälle on tärkeää antaa eväitä prosessointiin ryhmän jälkeen antamalla sopivia kysymyksiä tai edistämällä pohdintaa keskustelun menetelmin. Tällöin näkökulmia tulee ainakin yksi kertojan oman näkökulman lisäksi.
Teeman vahvuus on pureutumisessa kapeampiin osa-alueisiin elämässä joita ei normaalisti järjestelmällisesti pohdi. Noiden kapeampien osien sisällä on paljon käymätöntä keskustelua myös itsen kanssa. Syvimpiä tuntoja asiasta voi turvallisessa ilmapiirissä tukea saaden käydä hyvin. Tukea myös tarvitaan jos syviä tuntoja avataan toiselle. Taitolaji on avata sopivasti. Ei liikaa jotta tunnot eivät olisi aivan levällään. Sopivasti avattuna jotta niitä ei käsittelisi montaa päivää ryhmän jälkeen. Sopivasti käsiteltynä niitä voi vielä illalla pohtia, mutta seuraavana aamuna on olonsa normaali. Tämä ei tarkoita ettei oppimista tapahtuisi. Tietopuolisesti keskustelu voi viedä ymmärryksen tasolla useita päiviä. Toivottavaa ei ole että tunnetasolla jäisi useiksi päiviksi möykkyjä joita ei osaisi nimetä. Teemat kun voivat viedään elämän osa-alueelle joka on itselle uusi ja välillä vaikea.
Kuulumiskierros on tärkeä pitää. Jos teema on aiemmin sovittu niin on hyvä kysyä mitä ajatuksia teema herättää. Lisäksi toiveet ryhmäkerralta on hyvä kysyä. Tällöin on kerran päämäärät tiedossa jos ryhmäläisillä sellainen on. Tavoite voi olla määriteltynä kuulumiskierroksen pohjalta ja täsmentynyt kunkin kertoman palautteen pohjalta.
Jos teema herättää kertojassa suuria tunteita on hyvä osallistua ja antaa tukea kerrotun jälkeen. Taitolaji on antaa oma näkemys kerrotusta asiasta toista tukevasti. Toisen ydinkertomuksen omin sanoin kiteytys auttaa. Ryhmässä voi saada empatiaa ja sympatiaa. Empatia auttaa tunteisiin ja tarpeisiin pureutumisessa enemmän. Sympatiasta taas voi kokea tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi toisella tasolla. Molemmissa on puolensa.
Henkilökohtaisen tason ylläpito voi olla vetäjälle haastavaa. Vertaisryhmissä taso on yleensä henkilökohtainen. Toisinaan voidaan käydä teemoja joissa vetäjällä ei ole kokemusta asiasta tai ne ovat vetäjälle niin henkilökohtaisia ettei niistä halua puhua. Tällöin vetäjä voi rehellisesti ilmaista itseään sen asian suhteen. Tieto voi yllättää ryhmäläiset, mutta myöntäminen tuo kunnioitusta
pitkällä aikavälillä. Tällöin vetäjä voi kertoa mistä roolista käsin toimii teeman ympärillä. Fasilitoijan rooli puheenvuoroja jakaen voi olla sen kerran tehtävä. Ryhmän keskinäisen kunnioituksen ylläpito on tärkeää tuolloin, jotta tuki tulisi kuitenkin.
Tietopankkia sopivista kysymyksistä teeman ympärillä voi tehdä etukäteen. Sitä voi päivittää kokemusten myötä. Jotkut kysymykset soveltuvat tarkoitukseen toista paremmin. Kukin ryhmäkerta on kuitenkin ainutlaatuinen. Siksi ne eivät ole kiveen kirjoitettuja. Jatkokysymykset vastausten jälkeen ovat ainutkertaisia vastauksineen. Se on hyvä tiedostaa. Ei ole oletus vastauksia. Ajan kanssa tulee kyllä hyvät eväät teeman käsittelyyn kun ottaa opiksi kustakin kerrasta ja kysyy palautetta.
Keskustelunäkökulmat ovat kunkin henkilön omaa taito varastoa. Ajan kanssa oppii kyllä uutta. Näkökulmat ovat henkilökohtaisia ja sitä tulee arvostaa.
Yleisesti kokemusasiantuntijuudesta
Kokemusasiantuntija tuntee oman kokemuksensa kautta eri asioita. Hän tietää miltä tuntuu kokea jokin asia. Tuo kokemus voi olla jaettu kokemus tai ymmärrys siitä mitä toisella on edessä. Kukin henkilö kokee sairastumisen eri tavalla. Suhtautumistapamme eroavat kokemuksiemme eroavaisuuden vuoksi. Lisäksi suhtautumiseen vaikuttaa kasvatus ja persoonallisuus. Meillä on ennakkokäsityksiä asioista ja halu pitää niistä kiinni. Kuitenkin tarve tietää mitä on edessä tulee kuvioihin myös. Se on kokemusasiantuntijana erikoisaluetta, jota voi selventää toiselle.
Kokemusasiantuntija tehtäviä on monenlaisia. Tunnetuimpia on ryhmänohjaaminen joko yksin tai toisen kanssa, sekä oman tarinan kertominen. Muita on kokemukseen perustuvat asiantuntijatehtävät, joiden kirjo on moninainen. Olennaista on palveluiden parantaminen käyttäjälähtöisestä näkökulmasta.
Kokemusasiantuntija on erityisen tietoinen alueensa osalta käyttämistään palveluista. Hän voi tuntea monipuolisesti palvelupolun eri osa-alueet koska on käynyt sen jollain tavoin läpi. Hän on kokenut tunteet sekä tietää järjestelmässä ja elämäntilanteissa olevia karikoita. Niihin pystyy vaikuttamaan jo tiedostamalla. Kokemusasiantuntija on rinnallakulkija.
Mitä kokemusasiantuntijalle tulee esiin?
Kokemusasiantuntija toimii tukena, vertaisensa ryhmissä. Hän kertoo tarinaansa niin vertaisille, opiskelijoille, ammattilaisille kuin suurelle yleisölle. Taitava kokemusasiantuntija osaa ottaa kokemuksensa julkituomisessa keille tuo kokemustaan esiin. Ammattilaisille näkökulma on usein eri kuin suurelle yleisölle, sillä painopiste mikä on tärkeää tarinassa on eri.
Yleistä on että kokemusasiantuntija kertoo tarinansa keskeytyksettä kun ryhmän edessä puhutaan. Tästä voidaan poiketa jos kokemusasiantuntija tuo sen esille, että voi keskeyttää tarvittaessa. Voi myös olla muodollisempia tilaisuuksia jossa olennaista on käydä keskustelua kysy niin vastaan periaatteella. Tieto tulee jaettua kullakin tavalla. Kokemusasiantuntijakohtaista on mikä tapa kommunikoida sopii parhaiten kokemusasiantuntijalle.
Vapaassa keskustelussa kokemusasiantuntijakeskustelut voivat lähteä lentoon erityisesti vertaisten kanssa. Se on oppimistilanne molemmille osapuolille. Ideointi ja kieli voi olla vahvaa, niin abstraktia kuin konkreettistakin. Elämän koko kirjo voi tulla esiin. Tunteiden purkaukset ja ilmaisut ovat normaaleja ja sallittuja tällöin.
Kun kokemusasiantuntija kertoo menneistä toisetkin saattavat puhua omasta menneisyydestään. Silloin voi tulla keskustelua joka on tarkkaa ja kokemusperäistä, selkeää kokemusten vaihtoa.
Kun kokemusasiantuntija tuo kokemuksensa suurelle yleisölle niin tunnereaktiot voivat olla valtavia. Varsinkin jos niistä puhuminen on ollut tabu. Tabu toki rikkoutuu ja samaa kokeneet voivat puhua asiasta muidenkin kuin samaa kokeneiden kanssa. Samaa kokeneet saavat näkökulmaa omiin keskusteluihin ja voivat oppia jotain itseensä liittyvää. Osa tuosta reaktiosta tulee palautteena kokemusasiantuntijalle jopa vuosien päästä. Kollektiivista oppimista tapahtuu.
Ammattilaisille puhuttaessa tapahtuu kokemuksen ymmärtämisessä suuria asioita. Ammattilainen voi nähdä kokemuksen kokonaisuutena joka vaikuttaa koko elämään. Tämä vaikuttaa herkästi miten potilaisiin vaikuttaviin toimenpiteisiin suhtautuu tarinan jälkeen. Se vaikuttaa hoitoihin ja asiakkaiden vastaanottamiseen. Kokemuksen ymmärtäminen voi vaikuttaa paljon syvemmin kuin kokemusasiatuntijakaan pystyy itsekään ymmärtämään. Siksi kokemus on hyvä jakaa näkökulmien laajentamiseksi.
Kokemusasiantuntija ja menneisyys
Menneisyydestä voi ammentaa niin hyvää kuin huonoa. Koko kokemus on tärkeää kokea, tuntea ja ymmärtää. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta suhtautumistavan menneeseen voi. Kokemusasiantuntija tietää mitä on kokenut ja usein pystyy kertomaan missä omat karikot ovat olleet. Menneessä voi velloa, mutta ulos on hyvä kertoa mitä siitä voi oppia.
Menneisyydestä on hyvä rajata mitä kertoo ja minkä jättää kertomatta. Tämä ainakin ranskalaisten viivojen tasolla. Osa kokemuksista voi avata haavat jos niitä ei ole kunnolla käsitellyt. Osa taas voi tuoda liian vahvat tunteet pintaan pidemmäksi ajaksi. Se eheyttää onnistuessaan, mutta kokemusasiantuntija voi myöhemmin huomata, ettei olisi halunnut jakaa sitä. Palautekin voi olla herkkää käsitellä siitä asiasta, oli positiivisia tai negatiivista. Jos tapahtuu rikkoutumista niin tauko ja kokemuksen käsittely yksin tai terapian avulla auttaa. Se kannattaa käsitellä huolellisesti ajan kanssa.
Menneisyyteen suhtautumistapa muuttuu ajan kanssa. Kultahippuja löytyy ja karikoilla osataan luovia. Toipuminen on edistynyt ja ihmisyyden eri puolia voi tuoda esiin.